Eriävä mielipide hallituksen talousarvioesitykseen 2025 (HE 109/2024vp)

Perustelut

Hallitus pyrkii sopeuttamaan julkista taloutta yhdeksän miljardin edestä. Tavoitteen mittakaava on liian suuri ottaen huomioon Suomen taloudellisen tilanteen ja velka-asteen. Hallituksen toimenpiteet ovat tavoitteen kanssa ristiriidassa. Sopeutuksen toteuttaminen taantuman olosuhteissa on julkisen velkaantumisen hillinnän kannalta tehotonta. Velka-aste todennäköisesti jopa kasvaa.

Hallitus lisää työttömyyttä ja heikentää kokonaiskysyntää

Työttömyys on kasvussa ja hallituksen politiikka pahentaa tilannetta. Hallitus kohdistaa hyvinvointialueiden, kuntien ja valtion toimintoihin rahoitusleikkauksia, jotka yhdessä järjestöjen valtionavustusten leikkausten kanssa tulevat lisäämään työttömyyttä. Samanaikaisesti sosiaaliturvan, palveluiden ja koulutuksen leikkaukset sekä maksujen ja alv:n korotukset heikentävät pieni- ja keskituloisten toimeentuloa ja uudelleenkouluttautumismahdollisuuksia. Vallitsevassa suhdannetilanteessa on todennäköistä, että uudelleentyöllistyminen vaikeutuu ja työttömyysjaksot pitkittyvät.

Toisin kuin hallitus pyrkii esittämään, työntekijöiden oikeuksien ja neuvotteluaseman sekä palkkojen ja työehtojen heikentäminen eivät ole ratkaisuja heikkoon talouskehitykseen. Ne päinvastoin heikentävät toimeentuloa ja lisäävät työmarkkinoiden epävarmuutta. Pieni- ja keskituloisten kulutuskysyntä vähenee toimeentulon suoran heikkenemisen ja epävarmuuden kasvun myötä. Kokonaiskysynnän heikentyminen lisää työttömyyttä, vähentää verotuloja ja heikentää julkista taloutta.

Julkista taloutta voisi myös sopeuttaa karsimalla taloudellisesti tehottomia verohuojennuksia ja yritystukia. Esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden osinkoverotushuojennuksen poisto toisi satoja miljoonia lisätuloja valtion budjettiin vuosittain.

Vientiin nojaavan mallin ongelmat korostuvat

Hallituksen kasvumalli nojaa pitkälti ulkomaiseen kysyntään ja vientiin, mikä tarjoaa hyvin epävarman tien kasvuun. Suomen tärkeimmän vientimaan Saksan talous on vaikeuksissa. Saksan vaikeudet heikentävät koko euroaluetta. Suomen asemasta erityisen heikon tekee se, että Venäjän kauppa on tyrehtynyt. Palkkavetoinen kokonaiskysyntään pohjautuva kasvumalli olisi varmempi tapa tukea Suomen talouden toipumista matalasuhdanteesta. Suomen talouskasvu on nojautunut palkkavetoiseen kysyntään suurimman osan sen historiasta toisen maailmansodan jälkeen Nokian huippuvuosia lukuun ottamatta.

Suuryritysten voitonjako korkealla tasolla, mutta investoinnit laahaavat

Helsingin pörssiin listattujen suurimipien yritysten osingonjako on pysynyt taantumasta huolimatta korkealla, jopa ennätyskorkealla tasolla. Vuonna 2023 60 suurimman listatun yhtiön jakamat osingot olivat ennätykselliset yli 14 miljardia euroa. Lähes samaan päädytään kuluvana vuonna. Suurimpia osingonjakajia ovat olleet pankit, missä korkea korkotaso luonnollisesti heijastuu. Kuitenkin myös teollisuuden ja palveluiden suuryhtiöt ovat jakaneet merkittäviä voittoja omistajilleen. Investointien kehitys sitä vastoin on ollut jo pitkään heikkoa.

Hallituksen politiikka pyrkii lisäämään voimakkaasti työvoiman tarjontaa. Samaa politiikkaa ovat eriasteisena toteuttaneet monet aiemmatkin hallitukset. Tarkoituksena on työehtojen heikentäminen ja yritysten työvoimakustannusten alentaminen. Seurauksena suurimpien yhtiöiden voitot ovat pysyneet korkealla tasolla. Raha ei kuitenkaan ole ohjautunut kansantalouden kasvua vahvistavasti kulutukseen tai investointeihin.

Valtion investointien tehokkuus ja valtiontukipolitiikan ehdollisuus takaavat työllisyyttä

Koordinoidulle ja valtion aktiiviselle roolille perustuvalle teollisuuspolitiikalle on tarve oikeudenmukaisen vihreän siirtymän varmistamisessa ja teollisten työpaikkojen säilyttämiseksi Suomessa. Valtio pystyy strategisella toiminnallaan tukemaan talouden ekologista rakennemuutosta ja korkean jalostusasteen teollista tuotantoa Suomessa. Suomen nykyisen politiikan ongelmista esimerkki on energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuki, joka ei ohjaudu riittävästi päästöjen vähentämiseen, vaan toimii pikemminkin suorana tuotantotukena pääasiassa ympäristöä kuormittaville suuryrityksille.

Hallituksen päätös rahoittaa investointiohjelmaansa valtion omaisuuden myynnillä on lyhytnäköinen. Omaisuuden myynti heikentää julkista taloutta vastaavalla tavalla kuin velan ottokin. Toisaalta hallituksen rahankäyttö investointiohjelman puitteissa on myös ristiriitaista: se esimerkiksi panostaa liikenneinfrastruktuuriin samanaikaisesti, kun väyläpidon perusrahoitusta leikataan. Olisi kustannustehokkaampaa panostaa perusrahoitukseen ja kohdentaa varoja olemassa olevan infrastruktuurin korjauksiin ennemmin kuin käyttää määräaikaista rahoitusta, josta merkittävä osa kohdistuu uuden infran suunnitteluun ja rakentamiseen. Uudisrakentaminen todennäköisesti myös ajoittuisi suhdannepoliittisesti tehottomammin kuin korjausrakentaminen.

Vaikka rahapolitiikan keveneminen piristää asuntomarkkinoita, olisi edelleen perusteltua tukea rakennusalan toipumista matalasuhdanteesta. Hallituksen päätös ajaa valtion asuntorahasto alas on juuri päinvastainen toimenpide kuin mitä nyt tarvittaisiin. Valtion asuntorahaston kautta voitaisiin panostaa kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon ja korjausrakentamiseen.

Hallituksen uusi investointien verokannustin ja suora tuki eivät välttämättä synnytä aidosti uusia investointeja. Tukea saattaa päätyä sellaisiin investointeihin, jotka olisivat toteutuneet joka tapauksessa tuesta riippumatta. Erityisesti verotuen käytölle ei ole määritelty ylärajaa eli sen aiheuttamaa yhteisöveron tuoton laskua ei tässä vaiheessa vielä tiedetä. Verotuen käytölle on sen sijaan asetettu määräaika, jonka puitteissa on vaikea toimeenpanna aidosti uusia investointeja. Valtion tukipolitiikan suunnittelussa on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota tukien ehdollisuuteen. Useat maat ovat sisällyttäneet tukiinsa ehtoja esimerkiksi koskien voitonjakoa, työntekijöiden oikeuksia ja työllisyyttä. 

TKI-rahoituksesta enemmän ja pysyvästi yliopistoille

Yliopistoille ja perustutkimukseen kohdistuvan rahoituksen suhteellista osuutta TKI-panostuksissa on kasvatettava. Huolimatta parlamentaarisen TKI-työryhmän loppuraportin linjauksesta, hallitus ei ole ohjannut T&K-rahoitusta yliopistojen pysyvän valtionrahoituksen kasvattamiseen.

Tuottavuuden kasvu ja innovaatiot vaativat TKI-panostusten lisäksi osaavaa työvoimaa. Työn tuottavuuden parantaminen Suomen kaltaisessa taloudessa edellyttää panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Puolustusmenojen voimakas lisääminen heikentää kasvua

Vuodelle 2025 puolustusministeriön pääluokka 27 ehdotetaan 6 527 000 000 euron määrärahaa. Se on 7,4 prosenttia koko valtion budjetista. Vuonna 2020 pääluokan menot olivat 3,173 miljardia euroa, 4,7 prosenttia budjetista. Pääluokan menot ovat kasvaneet todella nopeasti – yli kaksinkertaistuneet talousarvioissa 2020-2025. Vuotuinen menomääräraha on ensi vuodelle lähes 3,5 miljardia euroa suurempi kuin vuonna 2020. Määrärahaa ovat nostaneet suuret hankintavaltuudet, kuten F-35 ja Laivue 2020, sekä Nato-jäsenyyteen valmistautuminen ja jäsenyydestä koituvat kustannukset. Ensi vuodelle F-35 hävittäjähankinnan määräraha on yli 1,8 miljardia euroa. Pelkät valuuttakurssien muutoksista ja indeksiehdoista aiheutuvat menot ovat tästä noin 300 miljoonaa. Tämä havainnollistaa, millaiselle hallitsemattomalle kasvu-uralle Suomen sotilasmenot on sysätty. Kysymys ei enää ole sotilaallisen maanpuolustuksen ja Suomen alueen puolustamisen vaatimista määrärahoista, vaan varautumisesta kansainvälisiin tehtäviin osana sotilasliitto Natoa ja Yhdysvaltain johtamaa liittokuntaa.

Sotilasmenojen hallitsematon kasvu heikentää julkista taloutta erittäin merkittävästi. Tällaisen menotason pysyvä ylläpitäminen ylittää valtiontalouden ja kansantalouden kantokyvyn. Käytännössä se tarkoittaisi jo nyt toteutettavien sosiaali- ja terveyspalveluiden, sosiaaliturvan ja koulutuksen kovien leikkauksien jatkumista myös tulevina vuosina. Leikkaukset heikentävät kansalaisten hyvinvointia ja vaikuttavat myös tuottavuutta sekä kansantalouden kasvua heikentäen. Sotilasmenot syrjäyttävät julkisia menoja hyvinvointia ja tuottavuutta parantavista menokohteista valtiontaloudessa. Hallituksen tavoitteeksi asettama julkisen talouden sopeutus voitaisiin toteuttaa – sosiaaliturvan ja palveluiden leikkaukset estää – sotilasmenojen kasvua hillitsemällä.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitän,

että valtiovarainvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.

Arvoisa puhemies! Länsimaat ovat Ukrainan armeijan yleisesikunnan mukaan kouluttaneet jo yli sata tuhatta ukrainalaista sotilasta ulkomailla. EU:n puitteissa tapahtuvaan koulutukseen on toistaiseksi osallistunut noin 60 000 ukrainalaista sotilasta. Koulutustuki on siten ollut mittavaa.

Suomen tukemaan ukrainalaissotilaiden koulutustoimintaan on osallistunut jo yli 200 suomalaiskouluttajaa. Suomessa ei koulutusta eduskunnalle annetun selonteon mukaan anneta, vaikka tiedossa on, että ukrainalaista sotilashenkilökuntaa osallistuu myös Suomessa Suomen Ukrainalle antamien asejärjestelmien käytön ja huollon ylläpidon koulutukseen.

Suomi antaa tällä hetkellä Puolassa Ukrainan asevoimille koulutusta. Puolustusvoimat on jatkanut Suomen osallistumista koulutustuen antamiseen Ukrainan asevoimille myös Britanniassa.

Suomi on varautumassa myös siihen, että koulutusta annetaan Puolan ohella myös muissa operaatiossa toimivissa maissa.

Koulutusoperaatioon osallistuu tällä hetkellä 24 EU-jäsenmaata. Kolme jäsenmaata ei siis osallistu sotilaskoulutuksen antamiseen. Selonteko ei mainitse, mitkä maat eivät anna koulutusta. EU:n ulkopuolisista maista koulutukseen osallistuu Norja.

Lisäksi Suomi tukee Ukrainaa miinanraivauskoulutuksella Liettuassa. Suomi osallistuu myös F-16- lentokoulutuksen tukemiseen ilmavoimien ns. maalilennoilla Tanskassa. Ukrainalaisille on myös annettu materiaaliluovutusten yhteydessä – kuten jo aikaisemmin totesin – käyttäjä-, huolto- ja tyyppikoulutusta Suomessa.

Tänä vuonna 2024 koulutustuen kustannukset arvioidaan noin 17 miljoonaksi euroksi. Suomi on osallistunut tähän mennessä yhteensä noin 4 500 ukrainalaissotilaan koulutukseen.

Puhemies! Baltian maat ja Puola ovat jo pitempään vaatineet EU:ta aloittamaan sotilaskoulutuksen myös Ukrainassa, mutta päätöstä asiasta ei ole toistaiseksi tehty, koska enemmistö EU-maista on toistaiseksi katsonut sellaisen päätöksen voivan eskaloida Ukrainan sotaa.

Aikooko Suomi sallia jatkossa suomalaisten sotilaskouluttajien toiminnan Ukrainan alueella?

Mitä tarkoittaa  selonteossa mainittu toteamus, että Suomi varautuu myös siihen, että koulutustarpeista johtuen koulutusta annetaan Puolan ohella enenevässä määrin myös muissa ”operaation alla” toimivissa maissa.

Arvoisa ulkoministeri Valtonen! Onko kyse Ukrainan sisällä annettavasta koulutuksesta?

Puhemies! Suomi tukee Ukrainan asevoimia myös mittavalla materiaalituella ja on toimittanut Ukrainalle jo 25 aseapupakettia. Pakettien hinnaksi on tähän mennessä arvioitu yhteensä noin 2,3 miljardia euroa.

Suomi osallistuu ns. Ramsteinin ryhmän sotilaallista tukea koordinoivaan toimintaan. Tykistöammuksien hankintaan maailmanmarkkinoilta Suomi on antanut ns. Tsekin aloitteen tukemiseksi 30 miljoonaa euroa.

Puhemies! Tällä hallituskaudella Ukraina on myös Suomen suurin kehitysyhteistyön kumppanimaa. Suomen tuen Ukrainalle hallitus sanoo jatkuvan ”niin kauan kuin on tarpeen”.

Sodan alkamisesta lähtien Suomi on raportoinut ”kehitysyhteistyöksi” laskettavaa tukea Ukrainalle yhteensä noin 800 miljoonaa euroa, josta 550 miljoonaa euroa on kohdennettu tilapäistä suojelua tarvitsevien ukrainalaisten vastaanottoon.

Vuosina 2024 – 2028 Suomi kohdistaa Ukrainalle viralliseksi kehitysyhteistyöksi raportoitavaa tukea vähintään 290 miljoonaa euroa. Vuositasolla tuen määrä on 58 miljoonaa euroa, josta 38 miljoonaa euroa kohdistetaan kehitysyhteistyöhön ja 20 miljoonaa euroa humanitaariseen apuun.

Puhemies! Toivoisin tarkempaa selvitystä siitä, lasketaanko osa Suomen Ukrainalle antamasta sotilaallisesta tuesta myös ”kehitysyhteistyöksi”? Selonteosta asia ei selviä. Pyytäisinkin ministeri Valtosta antamaan selvityksen, mihin kehitysyhteistyöhön Ukrainalle annetut varat on käytetty.


Puheenvuoro keskustelussa valtioneuvoston selonteosta Suomen osallistumisesta Ukrainan sotilaalliseen avustusoperaatioon (EUMAM), VNS5/2024vp.

”Hyvät ystävät ja toverit!

”Onnea ensinnäkin uudelle puheenjohtajalle. Täysi tuki puolueen ruorissa tänä tuulisena maailmanaikana.

”Toverit! Lokakuun 11. Suomi ja Yhdysvallat keskustelivat Washingtonissa yhteistyöstä Indopasifisen alueen turvallisuuteen liittyen. Suomi kytkettiin tapaamisella Yhdysvaltojen Kiina-politiikkaan Intian valtamerellä ja Tyynellämerellä. Ratkaisu on merkittävä, mutta suomalainen media ei ole kirjoittanut siitä toistaiseksi riviäkään. Kysymyksiä olisi paljon. Missä on Suomen eduskunnan tiedonsaantioikeus, missä päätösvalta? Mihin tässä vielä joudutaan?

”Toverit! Itämeren rannoillakin tapahtuu. Yhdeksän miljardia leikkaa Orpon hallitus sosiaaliturvasta ja palveluista ja myy yhteistä omaisuutta – yhdeksän miljardia! Hallitus väittää tasapainottavansa taloutta ja vähentävänsä velkaa, mutta se ei pidä paikkaansa. Leikkaukset heikentävät kotimaista kulutusta ja ostovoimaa, lisäävät työttömyyttä, vähentävät valtion verotuloja ja lisäävät velkaa.

”Mitä siten ovat Orpon todelliset tavoitteet?

”Orpon hallitus on EK:n hallitus. Sen tavoitteena on ensinnäkin vähentää isojen työnantajien kuluja ja lisätä omistajien voittoja. Se tapahtuu niin, että työvoiman hintaa, palkkoja ja työehtoja, painetaan alas työelämän oikeuksia heikentämällä.

”Toiseksi Orpon hallitus haluaa yksityistää hyvinvointialueiden palveluita. Se tapahtuu kovilla leikkauksilla julkisiin palveluihin. Kun julkinen palvelu heikentyy, ostetaan kallista yksityistä tilalle. Sotebisnes lihoo.

”Kolmanneksi Orpon hallituksen tarkoitus on lisätä sotilasmenoja. Suomen sotilasmenot ovat nousseet Rinteen-Marinin hallituksen ensimmäisestä budjetista noin 3 miljardista eurosta yli 6,5 miljardiin euroon – siis vuosittaiset sotilasmenot ovat kasvaneet 3,5 miljardia. Tämä raha ei ole Suomen alueen puolustamiseen, vaan seurausta sotilaallisesta liittoutumisesta. Pian rahaa levitellään Tyynellämerellä.

”Tämä raha, millä vuosittain on lihotettu sotilasbudjettia, riittäisi hyvinvointialueiden alijäämien kattamiseen ja leikkausten estämiseen sekä sosiaaliturvaleikkausten perumiseen. Rahaa olisi valtiolla siis kaikkeen tähän ihmisten arjelle välttämättömään, kun ne vain jaettaisiin oikein.

”Toverit! Vasemmistoliitto on uuden edessä. Pidän erittäin tärkeänä, että vasemmiston on jatkossa rauhanliikkeen etulinjassa – rahat militarismin sijaan ihmisten arkeen ja toimeentuloon! Kiitos!”

Puheenvuoro Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa 19.10.2024.

”Arvoisa puhemies! ”Ennuste Saksan taloudesta romahti”, kertoi muun muassa Helsingin Sanomat viime viikolla. Suomesta viedään runsaasti investointituotteita Saksaan ja muualle euroalueelle. Siksi uutinen oli Suomen taloudelle huono. Uutinen Saksan jyrkkenevästä alamäestä on surkea vientiteollisuuden työntekijöille, jotka ovat käymässä nyt palkkaneuvotteluihin. Teknologiateollisuuden sopimus päättyy marraskuun lopussa. 

”Palkkapaineet ovat työntekijäpuolella kovat. Suomalaisten reaaliansiot, ostovoima, ovat pudonneet historiallisen rajusti kahdessa vuodessa. Ostovoima putosi noin kuusi prosenttia kriisivuosina -22 ja -23, hinnat nousivat nopeammin kuin ansiot. Yhtä tuntuva pudotus koettiin tätä ennen 70-luvulla. 

”Esimerkiksi sote- ja kunta-alan palkkaohjelma ei ole pystynyt vastaamaan hintojen nousuun. Hyvinvointialueiden työvoimapulan ratkaiseminen edellyttäisi edelleen kunnollisia palkankorotuksia. Samalla hallituksenkin leikkauksilla aiheuttama rahoitusvaje on johtamassa kasvavaan uhkaan nykyisen palkkaohjelman irtisanomisesta työnantajan toimesta. Myös teollisuuden työntekijöiden ostovoima on pudonnut viime vuosina.

”Vaikka tänä vuonna keskipalkkojen arvioidaan hienoisesti nousevan, menee kuitenkin vuosia, ennen kuin palkat palautuvat edes kriisiä edeltäneelle tasolle. Arvonlisäveron korotus sekä useat muut elämisen kustannuksia lisäävät hallituksen toimet, kuten asiakasmaksut ja lääkekustannukset sekä tietenkin sosiaaliturvan isot leikkaukset, vaikuttavat ostovoimaa heikentävästi ensi vuonna. Vaikutus kokonaiskysyntään saattaa hidastaa talouden elpymistä, jopa aiheuttaa taantuman syvenemisen ja lisätä työttömyyttä. 

”Puhemies! Suomalaisten palkkakehitys on ollut 2010-luvun alusta alkaen erittäin heikkoa. Kilpailukyvyn ja tuottavuuden nimissä palkkoja on pidetty alhaalla 2000-luvulla muun muassa raamisopimuksella, työllisyys- ja kasvusopimuksella ja kiky-sopimuksella. Keskitetyillä ratkaisuilla on pitkä historia, joka ulottuu ainakin sinne 60-luvulla alkaneeseen tulopolitiikkaan saakka. Monesti nämä sopimukset ovat tarkoittaneet nimenomaan työntekijäpuolen vaatimusten ja tavoitteiden hillitsemistä suurimpien vientiteollisuuden työnantajien eduksi, ja tätä linjaahan tässä hallitus nyt jatkaa, kuten ministeri Satonenkin on täällä tänään todistanut. 

”Jos ostovoiman pudotus on ollut historiallisen kova, ovat tietenkin palkkapaineetkin sellaiset. Näitä palkkapaineita hallitus nyt hillitsee työnantajan eduksi heikentämällä työntekijöiden neuvotteluasemaa niin sanotulla vientimallilla, joka tietenkin on paljolti vanhan kertausta. Viikunanlehtenä ”kansantalouden kokonaisetu” hallitus puuttuu nyt kuitenkin myös sopimisen vapauteen. Sopiminen ei ole vapaata, jos sovittelijaa ohjataan lailla toimimaan toisen osapuolen eli työnantajan eduksi. Kun vientialojen sopimustasoa ei sovittelija saisi ylittää, uhkaavat naisvaltaiset palvelualat jäädä syvenevään palkkakuoppaan ja sukupuolten palkkaerot kasvaa. Tämä on selvää ja härskiä, mutta erityisen kieroa tässä on se, että hallitus luo asetelman, joka itse asiassa jarruttaa myös vientialojen palkkoja. Sehän tässä on hallituksen julkilausuttukin tavoite jälleen kerran, kilpailukyvyn ja tuottavuuden nimissä nimenomaan hillitä vientialojen palkkakustannuksia. Tällä nyt sovittelijan asemaan esitettävällä muutoksella käy käytännössä niin, että hyvin tunnetut julkisten alojen erittäin kovat palkkapaineet ja hyvinvointialueiden rahoituspaineet jarruttaisivat myös vientialojen sopimustasoa ja lopputuloksena olisi palkka-ale kautta linjan. 

”Puhemies! Hallitus pyrkii turvaamaan isojen vientiteollisuuden yhtiöiden voitot taantumassakin. Siitä tässä hallituksen politiikassa on kyse. Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden osingonjako on pysynyt vuosi vuoden jälkeen erinomaisella tasolla. Viime vuonna 60 suurinta pörssiyhtiötä jakoi taantumasta huolimatta osinkoja ennätykselliset yli 14 miljardia, tänä vuonna päädyttiin lähes yhtä suureen voitonjakoon. 

”Puhemies! Kansantalouden ja suomalaisen yhteiskunnan etu ei ole se, että naisvaltaiset alat jäävät syvenevään palkkakuoppaan, eikä se, että kokonaiskysyntää heikennetään polkemalla palkkoja kautta linjan. Suomalaisen yhteiskunnan ja kansantalouden etu ei ole myöskään se, että investoimisen sijaan yhtiöitä tällä hetkellä tyhjennetään rahasta omistajien voitoksi. Siksi täysi epäluottamus hallitukselle. — Kiitos.”

Puheenvuoro palkkatasa-arvoa koskevassa välikysymyskeskustelussa (vientimalli).

Puhemies!

Suomalaisten reaaliansiot, ostovoima, putosi historiallisen rajusti vuosina 2022-2023. Yhtä tuntuva pudotus koettiin sitä ennen 70-luvulla. Esimerkiksi sote- ja kunta-alalle 2022 sovittu monivuotinen palkkaratkaisu ei ole pystynyt vastaamaan tähän reaaliansioiden pudotukseen. Paineet oikeutetuille palkankorotuksille siis edelleen kasvat niin julkisilla kuin yksityisilläkin aloilla.

Näitä palkkapaineita hallitus nyt hillitsee – työnantajan eduksi – heikentämällä työntekijöiden neuvotteluasemaa monella tavalla sosiaaliturvaleikkauksin ja työelämän oikeuksia purkaen.

Puhemies!

Nyt hallitus puuttuu työnantajan eduksi myös sopimisen vapauteen. Tämä ns. vientimallia koskeva lakiesitys asettaa sovittelijalle käytännössä velvollisuuden estää vientiliittojen sopimusratkaisuja korkeammat palkankorotukset muilla aloilla.

Sovittelijan kädet lailla sitomalla puututaan sopimisen vapauteen. Sopiminen ei ole vapaata, jos sovittelijaa ohjataan lailla toimimaan toisen osapuolen eli työnantajan eduksi.

Ennen kaikkea naisvaltaiset palvelualat uhkaavat tämän esityksen seurauksena jäädä syvenevään palkkakuoppaan ja sukupuolten palkkaerot kasvaisivat.

Mutta – puhemies – väitän, että hallituksen malli toimisi kautta linjan palkkoja painaen – näin kävisi myös vientialoilla. Julkisten alojen erittäin kovat palkkapaineet ja hyvinvointialueiden rahoituspaineet jarruttaisivat myös vientialojen sopimustasoa. Vientiliittojen sopimukset eivät takavuosinakaan ole häävejä palkankorotuksia vientialoille taanneet. Ja Suomen vientiteollisuuden näkymät ovat nyt ehkä poikkeuksellisen heikot johtuen Saksan tilanteesta ja idänkaupan tyrehtymisestä.

Vaikka erilaiset elinkeinoelämän odotuksiin perustuvat kyselyt, kuten  Keskuskauppakamarin tänään julkistettu kysely, povaavat aikaa-ajoin parempaa, on talouden volyymilukuja ja volyymi-indeksejä tarkasteltaessa kuva toinen. Kun hintojen nousun vaikutus poistetaan ja katsotaan tuotannonalojen ja kaupan volyymia – tuotetun ja kiertävän tavaran – määriä, talouden kuva on heikko.

Puhemies!

Työntekijöille on jo pitkään tässä maassa ollut tarjolla – ”kilpailukyvyn” ja ”tuottavuuden” nimissä – hyvin, hyvin maltillisia yleiskorotuksia, käytännössä nollalinjaa, lomarahojen leikkauksia, ja muita heikennyksiä. Työnantaja on ollut saamapuolella. Ja valtio on ollut työnantajan apuna ennenkin. Esimerkiksi 2010-luvulla toteutetut työnantajien kela-maksun poisto, yritysten yhteisöveroale ja kiky-sopimuksen sotu-maksujen siirto työnantajilta työntekijöille, ovat tuoneet työnantajille tähän päivään mennessä varmasti kymmenien miljardien hyödyn. Myös korona-ajan miljardien yritystuet ovat lihottaneet yrityksiä ja niiden omistajia. Nyt Orpon hallituksen työttömyysturvaleikkaukset vähentävät nekin etenkin isojen työnantajien työttömyysvakuutusmaksuja, hyöty satoja miljoonia.

Puhemies!

Kaikista näistä yhtiöiden saamista eduista huolimatta investointeja ei ole juuri kuulunut. Sen sijaan Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden osingonjako on pysynyt vuosi vuoden jälkeen erinomaisella tasolla. Viime vuonna 60 suurinta pörssiyhtiötä jakoi – taantumasta huolimatta – osinkoja ennätykselliset yli 14 miljardia. Tänä vuonna päädyttiin lähes yhtä suureen voitonjakoon.

Tämä omistajien voittojen taso on haluttu säilyttää ja se näyttää olevan Orpon hallitukselle EK:sta annettu keskeinen tehtävä. Juuri tätä tehtävää toteuttaa tämä ns. vientimalli- tai palkkakuoppalaki. Se on laki isojen työnantajien voittojen turvaamiseksi ja työntekijöiden palkkojen alentamiseksi.

Ei ole ainuttakaan syytä sitä hyväksyä, mutta – puhemies – lukuisia painavia perusteita on tämä lakiesitys hylätä!

Kiitos!

Puheenvuoro lähetekeskustelussa ns. vientimallia koskevasta lakiesityksestä.

”Puhemies! Hallitus haluaa tällä esityksellä leikata leipomotyöntekijöiden palkkoja. Esitys koskee tuhansia työntekijöitä. Voimassaolevan leipomotyölain 5 § perusteella työntekijöillä on oikeus korotettuun palkkaan yötyön aikana. Korotus on kello 22:n ja 6:n välisenä aikana tehdystä työstä vähintään 100 prosenttia. Nyt hallitus haluaa kumota ja poistaa tämän oikeuden. Se merkitsee usean tuhannen leipomotyöntekijän palkkojen merkittävää alentamista. Palkkoja leikataan usealla tuhannella eurolla vuodessa. Keskimäärin leikkaus kolmivuorotyössä on 740-825 euroa/kk ja kaksivuorotyössä 230-690 euroa/kk. On myös tilanteita, joissa työntekijä on tehnyt puolet työajasta yötyötä ja hänen vuosipalkkansa voi leikkautua lähes 17 000 euroa. Jos yötyötä on ollut kolmannes, voi leikkaus olla noin 10 000 euroa vuodessa.

”Leipomoalalla työnantajalla on vahva kannustin teettää työ yöllä. Tuoreet leipomotuotteet halutaan myyntiin ja toimitukseen heti aamuksi. Nykyinen leipomotyölaki onkin säädetty juuri työntekijöiden suojelemiseksi yötyön terveyshaitoilta, jotka on tieteellisissä tutkimuksissa todettu huomattaviksi ja vakaviksi.

”Nykyisen leipomotyölain takaama 100 prosentin korvaus yötyöstä hillitsee osaltaan yötöiden teettämistä, mutta vähintäänkin takaa sen tekijälle kohtuullisen korvauksen terveydelle, perhe-elämälle ja muille sosiaalisille suhteille koituvien haittojen kompensoimiseksi.

”Tämän suojan hallitus nyt siis haluaa lopettaa. Perusteluksi esitetään varsin avoimesti työnantajan etua, palkkakustannusten pienentämistä. Paikallisen sopimisen edistämistä tai ns. vientimallia koskeviin esityksiin nähden Orpon ja Satosen linja on tässä esityksessä suoraan ja kaunistelematta nähtävillä: tarkoitus on leikata työntekijöiden palkkoja, jotta työnantaja hyötyisi. Se tuntuu olevan tämän hallituksen toimien perusidea.

”Leipomotyölain kumoaminen aiotaan saattaa voimaan todella nopeasti, jo 1.3. ensi vuonna. Kiire vielä lisää esityksen työntekijöille aiheuttamia haittoja. Ansiotason merkittävään putoamiseen on mahdoton valmistautua. Näinkö kiire hallituksella on palvella työnantajien lyhyen tähtäimen etua? Korostan, että esitys on todella hyvin lyhytnäköinen. Erittäin todennäköisesti näin raju palkkojen alennus tulee aiheuttamaan merkittäviä vaikeuksia ammattityövoiman saatavuudessa, etenkin yötöihin, mutta tietenkin koko alalle. Ja on huomattava, että työvoimapula alalla on jo nyt. Yhä useampi vaihtaa alaa, jos se vain on mahdollista. Herääkin kysymys, onko hallituksen todellinen tarkoitus avata leipomoala entistä laajemmin ulkomaiselle halpatyölle ja lähetetyille työntekijöille – heidän hyväksikäytölleen? Paikallisen sopimisen laajentamista ajava hallituksen esityshän antaa tähän uusia mahdollisuuksia. Pelkään että leipomotyölain 5 §:n kumoaminen on vasta alkua tämänkin alan työehtojen laajemmalle polkemiselle.

”Puhemies! Tämä laakiehdotus tulisi hylätä.”

Puheenvuoro lähetekeskustelussa Leipomotyölain 5 § kumoamisesta HE 100/2024vp