Hyvät ystävät ja toverit,

Elinkeinoelämän Keskusliitto esitti alkuvuodesta erityistalousaluetta Itä-Suomeen. Esityksellä voi olla perusteensa, en ota siihen kantaa, mutta muistutan kuinka EK ja muut elinkeinoelämän järjestöt vielä reilu kaksi vuotta sitten intoilivat Suomen Nato-hakemuksesta ja ajoivat jäsenyyttä väittämällä Suomen maariskin sen myötä pienenevän. Lupailtiin investointeja. Nyt näyttää käyneen juuri päinvastoin, aivan kuten me Nato-jäsenyyttä arvostelleet ennakoimme. Tavaraliikenne, arkinen asiointi ja matkailu, kaikki yhteistyö itärajan yli on tyrehtynyt. Investointeja ei tehdä. Valtiontaloutta painavat yhä enemmän sotilas- ja turvallisuusmenot, jotka on sysätty rajuun kasvuun, yli kaksinkertaistettu lyhyessä ajassa. VTV arvioi Nato-jäsenyyden aiheuttavan tulevaisuudessa vielä jopa miljardiluokan lisämenot. Militarismiin palava raha ei ole tehokkaassa käytössä. Se on pois hyvinvoinnista, koulutuksesta, tutkimuksesta – siitä mikä voisi kansantaloutta kohentaa. Ensi vuodelle VM esittää 250 miljoonaa lisää aseisiin, kun muualta leikataan.

Suomesta on muodostunut pussinperä ja reunamarkkina-alue, jonka talousmaantieteeseen liittyvät etutekijät on ulkopolitiikan muutoksella käännetty rasitteiksi. Raskaimmin tästä kärsii itäinen Suomi – Pohjois-Karjala, Etelä-Karjala. Pohjois-Karjalan yrittäjät arvioi vuoden vaihteessa yritysten Venäjä-kaupan menetykset alueella liikevaihdossa mitaten 130 miljoonaksi euroksi. Se on 1300 työpaikkaa. Etelä-Karjalassa pelkät palvelualan menetykset olivat jo vuoden vaiheessa 350 miljoonaa. Nyt rajasulku on heikentänyt tilannetta edelleen.

Kasvun sijaan on tullut lasku. Orpon hallitus maksattaa sen pieni ja keskituloisilla kansalaisilla. Hallitus on ensimmäisen vuotensa aikana vienyt läpi todella kovia leikkauksia sosiaaliturvaan ja palveluihin sekä työelämä oikeuksiin. Leikkaukset ovat jo romahduttaneet monen perheen arjen. Toimeentulotuen saajien määrän kasvu kiihtyi selvästi huhtikuussa, kun työttömyysturva lapsikorotusten leikkaus astui voimaan. Hallitus väittää toimien nostavan Suomen taantumasta, mutta tosiasiassa käy päinvastoin. Taantuma syvenee. Silti hallitus leikkaa vielä lisää, mm. työttömyysturvan porrastaminen vie syyskuun alusta viidenneksen työttömyystuesta, työssäoloehto tuplataan ja opiskelijoiden asumistuen heikennys uhkaa ajaa opiskelijoita syvemmälle köyhyyteen ja velkaan. Hyvinvointialueiden rahoituksen leikkaaminen enteilee monin paikoin katastrofia. Pitäisi olla selvää, että leikkaamisen on nyt loputtava. Tarvitaan työpaikkoja ja verotuloja eikä niitä Orpon toimilla synny. Työttömyys on kasvussa.

Orpon hallitus on työnantajien hallitus ja nimenomaan suurimpien Suomessa toimivien yhtiöiden omistajien etua palveleva hallitus. Leikkausten myötä työnantajien maksuosuus sosiaaliturvasta pienenee ja määräysvalta työelämässä vahvistuu. Yhtiöiden omistajille jää ehkä enemmän voittoja lyhyellä tähtäimellä, mutta samalla kaivetaan maata talouden tulevaisuudelta. Orpon toimilla heikennetään kuluttajien ostovoimaa, kotimaista kysyntää sekä työntekijöiden jaksamista, sitoutumista ja osaamista. Näin myös tuottavuus, jota puheissa halutaan parantaa heikkenee.

On muistettava, että tuottavuuslukuja heikentää Suomessa ennen kaikkea pitkään jatkunut vientimarkkinoiden supistuminen. Korkean jalostusasteen suomalaiset yritykset ovat menettäneet markkinoita ensin idässä ja pakotteiden kiristymisen vaikutuksesta yhä enemmän myös lännessä. Alemman jalostusarvon tuotteiden osuus tuotannosta on kasvanut. Tämä näkyy tuottavuuslukujen heikentymisenä.

Orpon hallituksen toimet sopivat huonosti siihenkin kansainväliseen kehitykseen, jossa valtioiden teollisuuspolitiikka ja omistajuus vahvistuvat, mm. ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi ja vihreän siirtymän vauhdittamiseksi. Orpon hallituksen suunta on täysin toinen – valtionyhtiöiden myynti, yhteisen omaisuuden myynti.

Hallitus kyllä valmistelee teollisuuspoliittista strategiaa ja Itä- ja Pohjois-Suomen ohjelmia. Toimia väläytellään tie- ja rataverkkoon, energiainfraan, yritysrahoitukseen. Jyrkällä talouskurilla ja äkkiväärällä ulkopolitiikalla Orpo on kuitenkin maalannut itsensä nurkkaan – pelimerkkejä ei näytä olevan, kuten Varman Risto Murto Suomen tilannetta luonnehti.

Suomen politiikka esim. itärajan suhteen on ollut huomattavasti tiukempi kuin vaikkapa Baltian maiden. Ohjatun maahantulon uhkaa on liioiteltu voimakkaasti poliittisista syistä. Toimissa on menty rajasulun ja ns. käännytyslain kaltaisiin äärimmäisyyksiin. Käännytyslakia ei olisi koskaan tietenkään pitänyt säätää. Mutta rajasulun osalta on keskustelussa sivuutettu täysin se, että konkreettisin ja laajin perus- ja ihmisoikeusloukkaus on toistaiseksi koskenut kymmeniä tuhansia Suomen kansalaisia, joilla on sukulais- tai muita arkisia yhteyksiä Venäjälle. Heidän oikeutensa lähteä ja palata maahan on itärajalla estetty.

Hyvät ystävät ja toverit,

Suomen maantieteellisestä asemasta johtuen hyvinvointi täällä on aina perustunut vakaudelle, asiallisille naapurisuhteille, ei vastakkainasettelulle. Nato-jäsenenäkin Suomen tulisi toimia vuoropuhelua ja diplomatiaa edistäen lähialueellaan ja maailmalla. Siihen eivät kuulu vieraan vallan sotilastukikohdat ja ydinaseet maamme alueella, eikä hiljainen saati konkreettinen, esimerkiksi asekaupassa ilmenevä, tuki Gazan kansanmurhaa toteuttavalle Israelille.

Vasemmisto on pian uuden edessä. Kiitokset Lille pitkästä pj-kaudesta ja tietenkin onnistuneesta oppositiopolitiikasta, joka siivitti vasemmiston upeaan eurovaalivoittoon. Toivottavasti myös voittoihin tulevissa vaaleissa.

Kun nyt astumme eteenpäin, itse toivon erityisesti, että vasemmisto muistaa jatkossakin rauhan asian ja vieläpä tiukentaa siitä otettaan.

Kiitos!

Puheenvuoro Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Joensuussa 22. – 23.8.2024

Hyvät rauhan ystävät,

Pari viikkoa sitten Suomen läpi lensi kaksi Yhdysvaltain B-52 pommikonetta. Yhdellä lennolla tämä raskas strateginen pommikone kykenee ampumaan kaksikymmentä ydinkärjillä varustettua risteilyohjusta. Yhdysvaltain ydinasetriadin ilmaan sijoitettujen ydinaseiden haarassa B-52 on olennainen komponentti. Koneet ovat lentäneet ja osallistuneet sotaharjoituksiin pohjoisen Itämeren alueella aiemminkin, mutta Suomen sotilaallisen liittoutumisen myötä lennot ovat nyt ulottuneet myös Suomen ilmatilaan. Ilmavoimat on myös ryhtynyt harjoittelemaan näiden pommikoneiden operaatioiden suojaamista.

Puolustusministeri Häkkänen ylpeili lentojen olevan ”pelotteen osoittamista”. Hän tosin unohti mainita, että tuo pelote perustuu ydinaseisiin. Niin sanottu ydinpelote on noussut Suomen Nato-jäsenyyden myötä poliitikkojen yhä arkisemmaksi puheenaiheeksi. Esimerkiksi tämän tilaisuuden järjestäjä Turun Rauhanpuolustajat on ilmaissut huolensa tällaisen ydinaseita normalisoivan puheen yleistymisestä Suomessa. Erityisen kylmäävältä se tuntuu tänään: Toistaiseksi ainoan kerran ihmiskunnan historiassa ydinasetta on käytetty Hiroshiman pommituksessa päivälleen 79 vuotta sitten ja Nagasakissa kolme päivää myöhemmin – vuonna 1945.

Näiden pommitusten uhreja olemme kokoontuneet nyt muistamaan.

Hyvät rauhan ystävät,

Puheita seuraavat teot. Muutos Suomen suhtautumisessa ydinaseisiin, niiden normalisointi poliitikkojen puheissa ja mediassa, alkoi samaan aikaan, kuin Suomea ryhdyttiin viemään Naton jäseneksi. Suomi ei asettanut Marinin hallituksen johdolla ainoatakaan rajoitetta Naton liittymissopimukseen, ei siis edes ydinaseita koskien. Tehtiin täyskäännös Suomen politiikassa.

Orpon hallituksen päästyä valtaan ja Suomen liityttyä osaksi Naton ydinasesuunnittelua vauhti kiihtyi. Erityisesti Alexander Stubb raivasi presidentinvaalikampanjassaan tilaa ydinaseita koskevien rajoitusten purkamiselle. Kampanjan aikana hän totesi vaalikonevastuksissa, vaalitenteissä ja muissa julkisissa lausunnoissa toistuvasti kannattavansa etenkin ydinaseiden kuljetusten eli kauttakulun sallimista Suomen alueella. Ydinenergialain 4 § kieltää ydinräjähteiden maahantuonnin, valmistamisen, hallussapidon ja räjäyttämisen Suomessa. Kysymys kuuluu, onko Stubb nyt presidentiksi tultuaankin samalla kannalla kuin kampanjassa? Onko hän valmis sallimaan ydinaseet Suomessa? Perääntymistä aiemmista lausunnoista ei ole toistaiseksi kuultu.

Pääministeri Petteri Orpo puolestaan on linjannut (STT 6.3.), että Suomen tulee ”loppusyksyyn” mennessä muodostaa kanta siihen, tulisiko ydinaseiden kuljettaminen sallia Suomen alueella eli muutetaanko ydinenergialakia. Orpo on painottanut, että Suomi on päättänyt jo Natoon hakiessa, että mitään rajoituksia jäsenyyden sisältöön ei tehdä. Ydinenergialain uudistaminen on myös hallituksen lainsäädäntöohjelmassa.

Toistaiseksi mielipidemittaukset osoittavat kuitenkin selkeästi, että kansalaiset eivät halua Suomeen ydinaseita, eivätkä myöskään niiden kauttakulkua. On sanomattakin selvää, että ydinaseiden sijoittaminen tai niiden kauttakulun salliminen asettaisi Suomen äärimmäiseen vaaraan.

Valtiojohdon ydinaseita normalisoiva puhe on tähdätty pehmittämään kansalaismielipidettä ja eduskuntaa ydinaseita koskevien rajoitusten purkamiseksi. Valtiojohto ylläpitää valmiutta Suomen politiikan muutokselle, jos Yhdysvallat sitä edellyttää. Stubbhan on mm. todennut, ettei toimisi ”ilman läntisten liittolaisten mandaattia” (Kainuun Sanomat 19.9.2023), tarkoittaen tässä mitä ilmeisimmin ja viime kädessä Yhdysvaltojen valtuutusta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä.

Hyvät rauhan ystävät,

Ydinenergialain kiellosta huolimatta ydinaseiden kuljettaminen Suomen alueella voi olla mahdollista myös tietämättämme. Yhdysvaltain ja Suomen välisessä niin sanotussa puolustussopimuksessa eli DCA-sopimuksessa Suomi luovutti Yhdysvaltain asevoimien käyttöön 15 sotilasaluetta ja antoi yhdysvaltalaisjoukoille oikeuden käyttää maa-, meri-, ja ilmatilaansa. Sopimuksessa mainitut alueet ovat Yhdysvaltain asevoimien suvereenissa hallinnassa eikä Suomella ole mahdollisuutta esimerkiksi tarkastaa näitä alueita. Sopimuksessa Suomi suostui myös siihen, että yhdysvaltalasijoukkojen ei tarvitse noudattaa Suomen lainsäädäntöä, he lupaavat vain kunnioittaa sitä. Ero ”noudattamisen” ja ”kunnioittamisen” välillä on merkitsevä ja siihen oikeusoppineet Suomessa ovat huolestuneena kiinnittäneet huomiota.

Vähemmälle huomiolle Suomessa on jäänyt eräs keskeinen seikka liittyen DCA sopimukseen. Sen haluan tässä vielä nostaa esille. Kun Yhdysvallat solmi DCA-sopimukset Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan kanssa, se onnistui laajentamaan maailmanlaajuista yli 700 tukikohdan verkostoaan 47 uudella tukikohdalla. Käytössään olevia tukikohta-alueita eri isäntämaissa Yhdysvallat käyttää, ei suinkaan näiden maiden puolustamiseen, kuten meille uskotellaan, vaan omien etujensa edistämiseen ja valvomiseen sotilaallisella voimalla. Tukikohtaverkosto on logistisesti välttämätön aseellisten konfliktien ja sotien käymiseksi eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Israelin Gazassa toteuttamassa kansanmurhassa käytetyt aseet, ohjukset ja pommit on toimitettu Yhdysvaltain tukikohtaverkoston Euroopassa sijaitsevista varastoista.

Tällaisen tukikohtaverkoston ja ”liittokunnan” osaksi Suomi ja muut Pohjoismaat liitettiin.  

Hyvät rauhan ystävät,

Ydinsodan uhkaa väheksytään usein teoreettisena, mutta monet asiantuntijat korostavat, että se voi syttyä virhearvion ja sattumankin seurauksena. Täystuhon mahdollistavat aseet eivät pysykään ihmisen kontrollissa. Tämän vuoksi ydinaseiden rajoittamisesta on pyritty sopimaan niin, että niiden sijoittaminen jättää vahingonkin sattuessa osapuolille jonkinlaisen reagointiajan korjaaviin toimiin. Yhdysvaltain hallitus ja Saksan hallitus ilmoittivat heinäkuussa Naton huippukokouksen yhteydessä, että Yhdysvallat aikoo sijoittaa Saksaan vuodesta 2026 alkaen jälleen asejärjestelmiä, jotka ulottuvat Venäjälle asti. Niihin on tarkoitus kuulua Tomahawk-risteilyohjuksia, jotka voidaan varustaa myös ydinaseilla, ja niihin tulee kuulumaan myös hypersoonisia ohjuksia. Päätös on tehty hallitusten välillä, ilman kansalaiskeskustelua tai parlamenttikäsittelyä, mikä on herättänyt Saksassa kovaa kritiikkiä. Toteutuessaan linjaus tarkoittaa paluuta kylmän sodan asetelmiin, mutta kehittynyt ohjustekniikka huomioiden suuremmin riskein. Uusien hypersoonisten ohjusten myötä varoaika lyhenee vain muutamaan minuuttiin.

Hyvät rauhan ystävät,

Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommituksia on pidetty toisen maailmansodan keskeisten yhdysvaltalaiskenraalienkin arvioissa sotilaallisesti tarpeettomina. Toinen maailmansota Tyynellämerellä oli jo päättymässä ja Japanin tappio selvä. Yhdysvaltain johtoasema maailmanjärjestyksessä oli varmistumassa. Iskut tehtiin Yhdysvaltain maailmanvallan osoittamiseksi – ”pelotteen” osoittamiseksi. Ydinpommin käyttö johti kuitenkin silmittömään kilpavarusteluun ja tilanteeseen, jossa ihmiskunnan kohtalo voi olla minuuttien varassa. Tähän samaan ”pelotteeseen” Suomi on nyt liittynyt, sitä valtiojohto tänä päivänä meille markkinoi ”ydinasesuojana” ja ”ydinasesateenvarjona”.  

Juuri kukaan ei Suomessa enää puhu rauhasta. Aseusko, jopa ydinaseusko, valtaa alaa. Ukrainan sodankin väitetään lännessä päättyvän vain Ukrainaa aseistamalla, vaikka tosiasiat kertovat toista.

Nyt tarvitaan meitä rauhan ystäviä ja rauhan puolustajia. Rauhanliikettä tarvitaan kipeämmin kuin koskaan. Edessä on kamppailu ydinaseettoman Suomen puolesta.

Kiitos!

Puhe Turun Rauhanpuolustajien järjestämässä Hiroshiman uhrien muistotilaisuudessa 6. elokuuta 2024.