Kirjallinen kysymys hallituksen varautumisesta Turun telakan työpaikkojen turvaamiseen

Eduskunnan puhemiehelle

Meriteollisuus on Suomen kansantaloudelle ja työllisyydelle tärkeä ala, joka työllistää kymmeniätuhansia ihmisiä. Suomessa toimii neljä merkittävää telakkaa: Turku, Rauma, Helsinki ja Uusikaupunki. Turun telakka on näistä ylivoimaisesti suurin ja eittämättä merkittävin. Yhdessä laajan alihankintayritysten verkoston kanssa Turun telakka työllistää jopa kymmenentuhatta henkilöä. 

Turun telakan asiakkaita ovat maailman suurimmat risteilyvarustamot. Varustamot uusivat kalustoaan mm. keventääkseen toimintansa ilmasto- ja ympäristövaikutuksia sekä vastatakseen kehittyvään sääntelyyn ja toisaalta risteilymatkustajien muuttuviin vaatimuksiin. Saksalaisen Meyerin perheen ostettua vuonna 2014 Suomen valtion ja Turun kaupungin avustamana Turun telakan onnistui telakka saamaan tilauskirjoihinsa osan risteilyalan kasvusta.  

Risteilyala joutui kuitenkin koronapandemian aikana vaikeuksiin matkailun hiipuessa ja jopa kokonaan loppuessa. Pandemia pakotti risteilyalusten tilaajat muun muassa tarkistamaan tilaustensa aikatauluja. Esimerkiksi Turun telakan kohdalla tämä merkitsi työvoiman vähennyksiä, kun sovittuja risteilijätilauksia jaettiin pidemmälle ajalle.  

Risteilymatkustaminen on pandemian jälkeen taas kasvussa. Koronaa edeltäneiden matkustajaennätysten sanotaan jo rikkoutuneen. Varustamot ovatkin taas lisänneet risteilijätilauksiaan maailman telakoilta. Turun telakalla tämä ei kuitenkaan ole näkynyt. Turun telakan toistaiseksi viimeisen tilauksen valmistus alkoi tammikuussa 2024, kun Icon-luokan kolmannen aluksen tuotanto aloitettiin. Telakan työkuorman arvioidaan olevan huipussaan alkuvuodesta 2025. Jos uusia tilauksia ei saada, työt loppuvat vuonna 2026, kun tilauskirjan viimeinen alus valmistuu. Telakkaa uhkaa työllisyyden merkittävä heikkeneminen jo aiemmin, mikäli uusia tilauksia ei jo pian saada. Pahimmillaan edessä voi olla yhtä syvä kriisi kuin edellisen omistajan, korealaisen STX:n, loppuvuosina. Suomen meriteollisuudelle aivan keskeinen teollinen työpaikka ja sen ympärille vuosikymmenten mittaan rakentunut osaaminen ja ammattitaito — tuhannet työpaikat — voidaan menettää.  

Eurooppalaisten telakoiden pahimmat kilpailijat ovat Kaukoidässä. Myös eurooppalaisten telakoiden keskinäinen kilpailu on kiristynyt. Euroopassa risteilijätilaukset ovat menneet suurelta osin Italiaan ja Ranskaan. Maanosan telakkayhtiöiden kärjessä olevat Italian Fincantieri-telakkayhtiö ja ranskalainen Chantiers de l’Atlantique ovat joko kokonaan tai osittain valtion omistuksessa. Alan kolmas eurooppalainen suuryhtiö saksalainen Meyer Werft on toistaiseksi Meyerin perheen yksityisessä omistuksessa ja Meyerin Turun telakka samoin. Valtio-omistus on antanut Meyerin pahimmille kilpailijoille selkeän edun korona- ja kustannuskriiseistä selviämisessä. Meyerin alihankkijat ovat myös italialaisten ja ranskalaisten telakoiden alihankkijoita, joten kilpailua käydään myös alihankintaketjuissa.  

Telakkateollisuutta nyt vaivaava tuotantokustannusten nousu ja kustannuskriisi alkoi pandemiasta johtuneista raaka-aine- ja materiaalitoimitusten vaikeuksista ja komponenttipulasta. Tilanne paheni edelleen Venäjän ja Ukrainan sodan myötä. Venäjän talouteen kohdistetut pakotteet ovat nostaneet etenkin energian sekä raaka-aineiden markkinahintoja läntisessä Euroopassa. Saksan talous tukeutui pitkään venäläiseen edulliseen energiaan, joten sanktiopolitiikka näkyy kenties raskaimmin juuri Saksan taloudessa. Tämä heijastuu paitsi Meyerin Saksan toimintoihin myös saman omistajatahon Turun telakkaan. Hintatason nousun vuoksi ennen pandemiaa sovitut tilaukset on jouduttu tekemään nyt tappiolla. Turun telakka teki viime vuonna jopa yli sata miljoonaa euroa tappiota.  

Saksassa Meyer Werftillä on ollut koko yhtiön olemassaoloa uhanneita vaikeuksia velkojensa kanssa. Meyer Werftin talousvaikeudet Saksassa ovat johtaneet jo aiemmin yhtiön pyytämään apua Ala-Saksin osavaltiolta. Jopa 2,7 miljardin euron rahoitustarve on kutenkin niin suuri, että osavaltiotason lisäksi tarvitaan liittovaltion tukea. Liittovaltion tuki yhtiölle ratkennee heinäkuun aikana. Keskustelussa on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ollut myös osavaltion tai liittovaltion omistus yhtiössä. Osana Meyerin telakkayhtiön pelastusoperaatiota on laadittu työntekijöiden näkökulmasta erittäin raskas saneerausohjelma. Meyer on päättänyt saneerausohjelman mukaisesti vähentää työntekijöitä Saksassa 340 henkeä. Samalla yhtiö teki paikallisen ammattiliiton IG Metallin kanssa sopimuksen, jossa se lupaa turvata Papenburgin telakalla työtä 3 100 työntekijälle vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittanee käytännössä, että Meyer Groupin telakoiden välisessä kilpailussa Papenburgin telakalla on jatkossa etusija. Tilanne on Turun telakan näkökulmasta huolestuttava. Meyer on kyllä onnistunut saamaan suurten risteilyalusten tilauksia kuluneen kevään ja kesän aikana, mutta ainoatakaan niistä ei ole tilattu Turun telakalta.  

Valtionyhtiö Suomen Teollisuussijoituksen (Tesi) kerrottiin Helsingin Sanomien tietojen (8.10.2022) mukaan vuonna 2022 joutuneen ainakin harkitsemaan Meyerin Turun telakan hätärahoitusta. Rauman telakkaa Teollisuussijoitus on tukenut merkittävästi. Finnveran takausvastuut — ja niihin liittyvät riskit — ovat olleet kasvussa. Tesin vuosi sitten heinäkuussa julkaisemassa selvityksessä (State of Finnish Marine Industry 2023) Suomen telakkateollisuuden tilanne ja kilpailukyky arvioidaan hyväksi. Kuluneen vuoden kehitys kuitenkin kertoo, että telakkateollisuuden kriisi ei ole hellittänyt otettaan ainakaan saksalaisomisteisesta Meyerin Turun telakasta.  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo turvata suomalaisen meriteollisuuden ja sen kannalta äärimmäisen tärkeän Turun telakan työpaikat nykyisen kustannuskriisin jatkuessa,

miten Finnvera ja Suomen Teollisuussijoitus ovat varautuneet kriisin pitkittymiseen,

miten kiristyneet talouspakotteet ovat vaikuttaneet suomalaisen meriteollisuuden ja etenkin saksalaisomisteisen Turun telakan kilpailukykyyn suhteessa kilpailijamaihin ja

millaisia riskejä hallitus näkee telakkateollisuuden vahvassa saksalaisomistuksessa kustannuskriisin pitkittyessä?

Helsingissä 16.7.2024 

Johannes Yrttiaho vas